Ja taas käytiin liitelemässä, mutta tällä kertaa käytiin testaamassa meille uutta hallia. Ninnin ja Paavo-tollerin kanssa saatiin lähteä kummallisen myöhään reissuun, tottunut liikaa noihin näyttelyreissuihin jolloin lähdetään jo aamuyöstä.

Dumlella oli vauhti päällä jo aamusta alkaen ja ylitse pursuavasta ilosta sai kyllä jokainen osansa joka edes vilkaisi poikaan. Nyt kyllä jo selkeästi huomasi että se tiesi mitä oli luvassa vaikka olikin uusi paikka, ei meinannut nahoissaan pysyä.

Uusi jännitysmomentti oli se että arpaonni oli suosinut meitä sen verran että startattiin maksien ensimmäisinä. Ja tällä kertaa minit ja medit olivat vasta maksien jälkeen joten rataantutustumisessa näki todellakin radan ensimmäistä kertaa. Radoille lähdettiin täysin ilman ennakkokäsityksiä.

Tuomari oli samainen Anne Savioja jonka ratoja viime Hyvinkäänkin agilityradat olivat. Meno oli mukavaa ja rataantutustumisessa pähkäilemissäni kohdissa ei ollut ongelmia ja jokaikinen rima pysyi ylhäällä! Kuitenkin A:n alastulokontaktilta vapauttamisen jälkeen Dumlen silmät nauliutuivat minuun (treeneissä palkattu aina?) ja se oli sitten siinä, edessä oleva aita jäi täysin Duulta huomaamatta ja siitä sitten 5.

Toinen rata menikin sitten poskelleen, heti parin esteen jälkeen Dumle kävi läppäämässä etutassut A:lle joten heti alkuunsa HYL. Tuomari seisoi A:n vieressä joten saattoi sekin siihen vaikuttaa, tuo kun on sitä treeneissäkin tehnyt että toisen ihmisen suuntaan irtoaa kyllä vauhdilla. Saattoi pieni rääkäisy päästä siinä vaiheessa suusta ja siihen paketti sitten hajosikin ja keskittyminen oli hukassa. Kepit kuitenkin haki hyvin ja rimat pysyi edelleen ylhäällä, jotain positiivista sekamelskan keskellä.

Saa nähdä päästäänkö tänä vuonna vielä pari starttia tekemään, tai sitten tammikuussa taas uusin kujein...