Deron kanssa oltiin käyty parit taipumuskokeet jo tutkimassa kesän aikana, tulosten jääden kuitenkin vain niihin maksettuihin treeneihin. Pomarkku olikin sitten meille se vuoden viimeinen taipumusyritys, usko koiran taitoihin kun oli kova niin tehtiin vielä sitten se viimeinenkin kokeilu.

Taipumuskokeen tuomarina oli sunnuntaina Petri Tuominen. Aamupäivän ryhmän ekana sitten lähdettiin heti järjestäjien perässä kulkemaan hakkuualueen yli kohti koepaikkaa. Dero sai odotella odotuspaikalla yksinään kun kävin tutkimassa millaiset koeolosuhteet oli rantaan rakentumassa, joten aika vauhdikkaalla menolla se sitten aloitusluvan tullessa sieltä tuli. Vesityö meni ihan odotetusti niin kuin Derolla aina, lokit vain jäivät rantaveteen kun sellaisella kahluumatkalla ei olla treenattu.

Hakuruutu oli rakennettu hakkuualueen ja rannan väliin, etuosassa aukeaa mutta kaadettuja puita ja risuja kuitenkin vielä siinäkin esteinä ja reunassa sitten nousi rinne jonka päällä ja takana oli myös riistoja. Derolle ruutu tuntui sopivammalta kuin edellisten kokeiden, se kun pitää enemmän tuollaisesta haasteellisesta maastosta jossa pystyy kokoajan kulkemaan eri reittejä. Heittovaris lensi isomman kiven taakse ettei ihan koiran toimintaa omasta kohdasta nähnyt mutta sieltä se nousi ja tuli suoraan käteen. Sen jälkeen Dero alkoi tekemään tasaisen vauhtista hakua ja neljä varista tuomari pyysi haetuttamaan. Jokaisella lähetyksellä se lähti reippaasti ja jokainen palautus tuli käteen, joten tänään sitten kaikki meni kokeessakin niin kuin pitääkin. Itse vain sain noottia että olen turhan tiukkis koiralleni, no en mä mistään lepsuilusta pidäkkään... Loppuarvostelussa kuitenkin näytettiin koiralle vihreää valoa ja saatiin lupa jäädä odottelemaan halutessamme jälkien vetoa.

(c)Virpi Vaistomaa, Linda Wikman

Yllättävän nopeasti se aika kuluikin muiden suorituksia katsellessa ja aamupäivä ryhmän loputtua oli jäljelle menossa kolme koiraa kahdeksasta. Hetken matkaa saatiin kävellä metsätietä eteenpäin kun edellispäivän taipumuskokeessa oltiin jo runsaasti vedetty jälkiä tien reunoille. Deron mielestä pupu on ihan superkiva ja melkoista kyytiä mentiinkin se kävelymatka kun kaninhaju oli jo pojan nenässä, tuon hetken kun tuomari olisi näkyny niin mun tiukkiksen leima olisi menetetty nopeasti. Jäljelle kun sitten päästiin niin vauhdilla se sinne metsään katosi ja nopeasti se sieltä myös palasi ylpeänä saaliinsa kanssa.

Yleisvaikutelma: "Rauhallinen, hyvän työmoraalin omaava koira, joka suorittaa tänään kaikki tehtävät hyvin."

Meillä on ollut ilo saada treenata parhaissa mahdollissa porukoissa ja treeniseuraa on aina ollut tarjolla, ja päätä ei ole ikinä tarvinnut yksin hakata seinään. Yksin treenaaminen olisikin ihan tylsää joten kiitos teille kaikille. :)
 

 

Näin ollen Dero on nykyisin:


FI LV RU MVA TK1 TK2 BH Clearing Pond's Flying High