FANTASTINEN päivä! Kaikella on tarkoituksensa, niin myös meidän edellispäivänä puhjenneella renkaalla jonka takia lähdettiin kahdella autolla matkaan. Ei olisi mitenkään yhteen autoon mahduttu tämän näyttelyn jälkeen...

Aamulla kiepattiin Ulvilaan hakemaan Windy-neiti kyytiin ja ajeltiin roudari-maksaja-kuvaaja-isän kanssa Kirkkonummelle. Päänäyttelyyn oli ilmoitettu huikeat 156 koiraa (29 p, 56 u, 71 n)!! Dumle esiintyi ensimmäistä kertaa nuortenluokassa ja debyytti esiintyminen olikin paljon parempi kuin viime viikonloppuinen junioriluokan lopetus eh:seen. "Yleensä" oikeassa oleva isä oli tällä kertaa melkolailla väärässä sillä lohduttavasti totesi ennen kehään menoa että ei pidä sitten pettyä tulokseen, mutta niin ei sitten käynytkään...
                  Urosten tuomarina ollut Ray Strudwick ei ensivaikutelmalla ihastunut tälläkertaa ainakaan mihinkään ilmiömäiseen esiintymiseen... koskahan poika D olisi ollut noin kurittomalla tuulella kehässä. Ensin meinasi hotkona tukehtua lihapullaan, sen jälkeen iski turbonapin pohjaan ja laittoi handlerin menemään tukka putkella. No seistäkkään ei kyllä viitsinyt ilman kunnon eväitä. Pinkkiä väriä saatiin kaahoilusta huolimatta remmiin kiinnitettäväksi jonka jälkeen käytiinkin sitten vähän rauhoittumassa ja muistelemassa josko sieltä pääkopan sisältä löytyisi niitä kauniiseen kehäkäytökseen vaikuttavia soluja. No opit muistui onneksi mieleen ja Dumle kiilasi seitsemän koiran luokan voittoon jättimäisen egonsa kera.


Windyn kanssa esiinnyttiin käyttöluokassa Lyn Strudwickin arvosteltavana ja pikkuneiti päästeli menemään vielä kovemmalla innolla kuin viime kerralla. Hienosti kaahattiin käyttöluokan erinomaiseksi kakkoseksi. Porukan muutkin koirat pärjäsivät hienosti: Riikan kasvatti Remus avoimen ERI4, Veeti käytön ERI2, Wenla junnujen ERI2 ja Wilma valioiden 1. Kehät yhdistettiin narttujen arvostelun jälkeen ja saatiin vielä enemmän juoksutilaa, no sepä sopi hyvin kahdelle vauhdikkaalle esitettävälleni.
              PU-luokassa tuomari juoksutti kaikki ensin edestakaisin ja ympäri jonon perään. Dumle pisti parastaan ja esiintyi niin hyvin kuin vain osaa, mitä isompi kehä sitä isommalla asenteella mennään, niin se oli jo pentuluokissa. ;) Sitten tuomari poimi jatkoon yhdeksän koiraa ja me siellä joukossa mukana. Tuomari mietti pitkään ja meni riviä päästä toiseen (onneksi lihapulla-palvelu pelasi hienosti!), vähän väliä pysähdellen katsomaan Dudua. Tuomari piti kaikkia jännityksessä ja oli karsimatta porukkaa neljään parhaaseen, vaan kävi ojentamassa ruusukkeen neloselle ja kolmoselle. Sitten hän lähti taas kävelemään edestakaisin, kävi antamassa kakkosen ruusukkeen ja palasi eteeni kätelläkseen minua. Siinä vaiheessa sisälläni kuohahti kunnolla ja kävin varmaan pilvien korkeudella. Se aika kun riemuiten mentiin Dumlen kanssa ykkössijalle on vähän hämärän peitossa, sillä sitä onnellisuuden tunnetta ei pysty käsittämään eikä edes sanoin kuvaamaan. Lisäksi kaikkien kiusaksi en pystynyt hillitsemään kyyneleitäni, ei ainakaan jäänyt kenellekkään epäselväksi kuinka iloinen olin tuloksesta. Tästä johtuen tuossa tilanteessa otetut kuvatkaan eivät tänne blogiin päädy. :'D

Kuvauksen jälkeen piti äkkiä kiiruhtaa vaihtamaan koira toiseen, en kyllä ollut enään ollenkaan kehäkunnossa tuon tunnepurkauksen jälkeen, mutta onneksi pn-kehä vedettiin samalla kaavalla läpi joten ehdein tasata hengityksen ennen Windyn liikkeiden näyttämistä jotka vedettiin tuttuun lennokkaaseen tapaan. Jatkoon pääsy tuli myös Windylle ja vierekkäin oltiin Riikan kanssa Team takeissamme. Kun nelonen, kolmonen ja kakkonen oli sijoitettu ja tuomari lähti kävelemään kohti, en voinut kuin hymyillä ja iloita. Wilma nappasi narttujen voiton päänäyttelyssä kolmatta kertaa peräkkäin, ja saatiin todellinen tuplavoitto!! WAU! Sitten taas koiraa vaihtamaan ja valmistautumaan lopputaistoon. Dumle vs. Wilma, voiko olla edes todellista, kaksi showkoiraa pääsi ottamaan mittaa toisistaan liidellen kehässä taputusten tahdissa ottaen ilon irti. Täysin oikeutetusti saatiin se poikien värinen ruusuke, tuomarin todetessa että tällä upealla nuorella koiralla on vielä aikaa voittaa. Mielettömän suuret kiitokset Mr Ray Strudwick!
                
Menestys oli jotain aivan mieletöntä, tuo 17kk ikäinen nuorimies on lyönyt minut ällikällä kerta toisensa jälkeen. Kiitokset Dumlen ihanille kannustaville kasvattajille ja meidän muulle superille tukijoukolle! Kiitos myös kaikille meitä onnitelleille, niin paikanpäällä kuin netin ja puhelimen kautta. Mahtavaa kun niin moni iloitsee meidän kanssamme tästä! :))