Ennen Golden Ringin kesäleirille menoa käytiin Oulussa koiranäyttelyissä jossa esitin niin omaa kuin muidenkin koiria, muuten tulokset eivät päätä huimanneet mutta sentään mukana olleet ”vääränrotuiset” napsivat palkintoja: Lahja-jenkki valioitui ja Rico-portugeesi sai sertin ja v-sertin. Yöllä reissulta kotiuduttua ehdin nukkumaan pari tuntia kunnes pakkasin uusiksi auton (ja tavaramäärästä päätellen olisi voinut minun luulla muuttavan kokonaan Virroille) ja lähdettiin kahden nuoremman Deen kanssa perinteiselle GR:n kesäleirille Virtain lomakeskukseen. Kaikenlaisissa treeneissä taas käytiin leirin aikana, Dero pääsi mm. tutustumaan agilityyn ja tykkäsi kovasti! Reippaasti meni putkista läpi vauhdilla eikä puomikaan ollut yhtään pelottava, sekä yllättävän hyvin osasi lukea jo ohjausta kun rimat maassa kokeiltiin. Käytiin myös uiskentelemassa ja Dero pääsi leikkimään samanikäistenkin pentujen kanssa joten kivaa niillä kyllä oli. Mihinkään muihin kisoihin ei tällä kertaa osallistuttu kuin Derottimen kanssa möllitokoon, sillä siinä oli pennuille oma luokkansa. Pikkumies sai ihastelua aikaan kun niin tomerana teki kaikki liikkeet 10 arvoisesti, ja minä kun olen aina sanonut että se on se meidän perheen tyhmä lapsi. ;) Tuomarina Marko Selander ja pisteillä 140/140p. tuli myös 1.sija.

 

 

 

   

Kuura, Dumle, Nella ja Ronja (c)Virpi Vaistomaa

 

 

 

23.7. Kesäleirin leirinäyttelyssä Summer Golden Showssa pyörähdin Dumlen lisäksi myös kolmen nartun kanssa, kaikkia esitin ensimmäistä kertaa. ”Kuura” Misstep’s Jambalaya aloitti voittaen pikkupentu luokan ja ollen PNP-2, ja esiintyi muuten todella hienosti kaikki neljä tassua maassa vaikka alku harjoittelussa liikkumissuunta oli lähinnä ylöspäin suuntautuvaa. Dumle kilpaili valioiden seassa Open (3 sert, yli 24kk) luokassa sijoittuen 4. KP:n kera. Nartuissa esitin ensin Mid limitissä (erin saaneet) nätisti esiintyneen ”Nellan” Karvin Dee’s Desire, mutta suuressa luokassa ei sijoitusta tullut. Sitten oli vuorossa vielä Limit (alle 3 sert, yli 24kk) luokassa vauhdikkaasti esiintynyt ”Ronja” Goldwater My Fair Love joka sijoittui 4.

 

Näyttelyn jälkeen pakkasimme tavaramme ja siivosimme mökin, ja sitten käänsimme auton nokan kohti kotia. Kiitokset kaikille mukavasta leiristä!

 

 

 

 

 

 

 

25.7. Kihniön ryhmiksessä käytiin tarpomassa mutavellissä molempien koirien kanssa. Tuomari Raimo Louhion mielestä Daco oli laadultaan H(irveä), kun aikoinaan junnuluokassa rimpulana ollessaan sai sentään asteen paremman arvosanan samaiselta tuomarilta. :o))) Dumle sentään puolestaan ERI1. Tulipa taas todistettua että Dacon näyttelypaikkoja eivät ole ne muut kuin Pori ja Tampere, vaikka tuottaa varmaan epäonnea sanoa näin ennen Pori KV:tä...

 

 

  

 

26.7. Suunnitelmien muututtua isä lähti hovikuskiksi/kuvaajaksi/roudariksi mukaan Mikkeli KV:seen ja Dero toimi maskottina/häkkikaverina/onnenkaluna. Eipä me oltaisi Riikan kanssa sinne kaksistaan selviydytty kun vedettiin sikeitä koko automatka, itse kun olin tullut sopivasti kipeäksi ja särkylääkkeiden voimalla mentiin... Kehässä onneksi oli melko kuivaa vaikka ulkopuolella saikin kävellä kurassa, Derokin pysyi ihmeen puhtaana vaikka vähänväliä heittäytyi maahan ihmisten rapsutettavaksi. Dumle kävi käyttöluokassa pyörähtämässä Riikan handlaamana, itse tyydyin vain istumaan kehänlaidalla sillä tuomari Esko Nummijärvi juoksutti koiria lähes pelkästään ympyrää ja ehkä pariksi sekunniksi pysähdyttiin seisomaan. Mammanpoika esiintyi upeasti Riikan kanssa ja tulokset puhuvat puolestaan: KÄY ERI1 PU2 SERT VACA (->CACIB) à FI MVA. Tuhannesti kiitoksia Riikka, kyllä tällainen tulos piristi kipeänä olemista! Valioituminen ja ensimmäinen cacib!

                 Pn-kehässä kävin Lyytin (Gladtail Opium Kiss) kanssa ja onneksi siellä ei kauhean paljoa enää juoksutettu, nimittäin parit kierrokset juoksin hengittämättä kun henki ei kulkenut ja aina pysähtyessä sain hirveät yskäkohtaukset, erittäin eleganttia esittämistä siis mutta tuloksena kuitenkin PN3.

 

 

 

 

Valtavat kiitokset taas kerran Dumlen kasvattajille Helille ja Jussille, on tuo vaan niin ihana koira. Ei sitä vielä edes käsitä että itse omistaa valiokoiran, kuitenkin aika harvoin niitä tässä rodussa tulee.

 

 

 

  

 

28.7. Mentiin käymään Deron kanssa taas treenaamassa esiintymistä, sillä oma sairastaminen alkoi jo pikku hiljaa olla paranemaan päin ja kun ensimmäinen näyttelykin lähestyy. Seuraavat viikonloput ovat jo menoja täynnä, joten taisi olla viimeinen kerta kun mätsäriin ehdittiin. Kellahden maalaismaisemiin oli saapunut paljon koiria ja omia esiintymisvuoroja saatiin aika kauan odotella. Ennen kehiä pääsi Dero tekemään tuttavuutta useammankin pennun ja aikuisen kanssa, sekä kummasti tuo onnistuu koirallisissakin paikoissa keräämään huomiota ja ihasteluja vierailtakin ihmisiltä. Nähtiin myös Wanda-sisko ja kyllä pentueen suursyömärit olivat edelleen ihan samanlaisia keskenään.

                Isot ja pienet pennut olivat samassa luokassa, ja kehäksi saimme sen kamalimman jossa oli heinä korkeaa ja maa täynnä monttuja... Ihmeen hyvin Dero sillä alustalla pääsi kuitenkin kulkemaan toisin kuin minä, kylläkin katsekontakti oli turhan vahvaa mutta ei ihmekään että sitä kummallisesti huojuen juoksevaa handleria piti tarkkailla. ;) Esiintyi taas omaan varmaan tapaansa ja sai punaisennauhan kun parina oli newfoundlandinkoira. Punaistenkehässä tuomari nosti pojan jatkoon ja viimeisten seisomisten ja juoksutusten jälkeen Derotin päätyi 1.sijalle! Hetken kuluttua Bis-kehässä ei esiintyminen enää ehkä niin täpäkkää ollut kuin pentujenkehässä jos pilkunviilaajia ollaan, alkoi neljän tunnin seisoskelu jo vähän jossain näkyä. Lopulta poika kuulutettiin BIS-3 sijalle joten edelleen noususuhdanteessa ollaan! Kyllä pikkumiehelle jo heti autossa uni maistui pitkäksi venyneen illan jälkeen.

 

 

 

 

-Jostain syystä ainakin minun koneellani näyttää blogin kuvien ja tekstien rivivälien hyppivän miten sattuu, koittakaa kestää.