Luvattoman laiska olen taas ollut blogia kirjoittelemaan kun ei tämä tunnu oikein edes toimivan, mutta täytyy nyt palata hetkeksi takaisin edelliseen vuoteenkin.

Perinteisesti kävin Helsingissä Voittaja näyttelyssä ja samaan tapaan kuin viime vuonna matkasimme sinne jo perjantai päivällä, sillä Susannan pikkusisko Pauliina oli voittanut vuorostaan (kuten minä viime vuonna) Satakunnan piirimestaruuden ja Best of the Bestiin oli kutsu. Lauantaina kävin clumbereiden kuvausoperaation lisäksi kehässäkin, kultsuissa esittämässä avoimenluokan uroksen Paten ja clumbereissa pu-kehässä junnuvoittaja Renon. Molempina päivinä katselimme ryhmäkehät alusta loppuun, niinkuin aina on ollut tapana. Ensi vuonna taas!

---------------------------------

Juuri ennen joulua ahtauduimme Susannan ja koiralauman kera autoon ja lähdimme yöllä kahden aikoihin ajelemaan kohti Helsinkiä, ja nukuttua ei ennen lähtöä tullut tuntiakaan. Navigaattori vietti edelleen kesäaikaa ja sen takia olikin kaasujalka hieman raskaampi, kunnes viisaana tajusin hieman ennen määränpäätä että ollaan tunti etuajassa oikeasti perillä... Ehdittiin sitten hyvin Helsingissä ulkoiluttaa koiria joita oli mukaan matkaan kertynyt kuusi kappaletta, peräti viiden eri rodun edustajia.  Kultsut Dumle ja Wenla, clumberi Brenda, dalmis Jenna, aussie Tellervo sekä eng.sprinkku Stella. Niin ja rautatieasemalta napattiin jo ennestään täyteen autoon mukaan myös yksi ihminen, ystävällisesti avuksemme (=ympärivuorokautiseksi palkattomaksi orjaksi) lähtenyt Taija.

 

Matka Tallinna-Vilna sujui mukavasti, erilainen liikennekulttuuri omaksuttiin nopeasti ja sulauduttiin hyvin paikallisten joukkoon. Kahdella kuskilla melkein kahdeksan tunnin ajomatkakaan ei tuntunut loputtomalta ja kyllä sitä aina muut kyydissä nukkuakin uskalsivat. Kaikkien epäilyksistä huolimatta me kolme blondia selviydyttiin kyllä helposti kaikesta, kielitaito oli yleisesti ottaen meillä parempi ja navigaattorin opastuksella selvittiin suoraan Vilnaan asti. Hotellille jouduttiin vähän kiertelemään ja kaartelemaan mutta kyllä sekin sieltä sitten löytyi kun tarpeeksi monella pihalla käytiin katsomassa. Hotelli huoneemme oli valtava, kaksi erillistä reilun kokoista huonetta ja erikseen vessa ja kylpyhuone. Muuten olo hotellissa sujui mukavasti mutta yölliset ilotuliteräiskinnät lähialueilla olisi kyllä voinut jättää väliin...

 

  

Liettuan ryhmäkehää ja tonttupojat

 

Näyttelypaikalla oltiin heti ensimmäisten joukossa mutta ei sitä ylimääräistä aikaa ennen kehärumbaa kyllä yhtään ollut. Jokainen voi kyllä helposti ajatella kuinka kiire oli ehtiä jokaisen koiran kanssa kehiin ajoissa, mutta kyllä me siinä sitten onnistuttiin! Näyttelymenestys oli vähän latteaa mutta ei meillä kovin suuria tavoitteita ollutkaan. Senior handlerissa kisailtiin kaikki kolme suomalaisen Juha Kareksen toimiessa tuomarina ja erilainen kehänkulkukin tuli nyt sitten koettua. Rotukehien jälkeen menimme kaikki käymään vuorotellen yksittäisarvostelussa ja se sujui minun ja Dumlen osalta ihan mukavasti. Tuomarin pyytämä vapaasti seisotuskin sujui, vaikka suuresti epäilin mitä siitäkin mahtaa tulla. Hetken päästä menimme kaikki ikäsarjamme kilpailijat yhdessä uusiksi ja siinä pienien kuvioiden jälkeen tuomari otti viisi kilpailijaa jatkoon jotka jatkaisivat kisaansa isossakehässä ennen ryhmäkilpailuja. Ja sinne tuli meillekin jatkopaikka!

Dumlella riitti vauhtia pitkän päivän jälkeen vielä loppukisassakin ja jättimäinen isokehä oli kyllä pojan mielestä sen kokoinen mitä kehän aina pitäisi olla. Iso ego. ;) Tuomari palkitsi suorituksemme 3. sijalla ja palkintoa tuli kyllä jos jonkinlaista muovipussin täydeltä. Niin ja päästiinhän me urheilukisojen tapaan palkintokorokkeillekin kuvattavaksi, kuten tuolla on tapana. Kuvausten jälkeen juoksin viemään Dumlen takaisin aitaukseen muiden koirien luo ja menin takaisin ryhmäkehään bichon havanese Monnin kanssa mukaan Jatakabi’s kasvattajaryhmään. Onnea Taina BIS-2 kasvattajaryhmästä ja kiitos kun saimme auttaa!

 

Toisen yön jälkeen suunnattiin takaisin näyttelyyn ja sama homma uusiksi. Tällä kertaa saatiin jo hieman enemmän tuloksiakin aikaan joten ei ihan tyhjin käsin tarvinnut lähteä. Taas kaikkien rotukehien jälkeen menimme itse tuomaroitaviksi senior handleriin. Sennut tuomaroi tällä kertaa alkuperäisestä tuomarilistasta poiketen irlantilainen John Walsh joka esitti kysymyksiä ja kritisoi suorituksia. Ilmeisesti osasin perustella hyvin miksi tein milloinkin mitäkin sillä minä ja Dumle voitimme tämän päivän kisan! Ja taas tuli vähän kaikenlaista palkintoa, löytyi taas ruusukkeen ja pokaalin lisäksi niin näyttelyremmiä, koirannameja, karkkia, namipussukkaa ym. Kisan jälkeen pakkasimme auton taas ”pelkällä taidolla”, suuresti kyllä epäilytti miten ihmeessä mahdumme takaisin kaiken tavaran kanssa autoon... Yön yli ajeltiin takaisin Tallinnaan ja yritettiin nukkua muiden yhtä hullujen kanssa se muutama tunti satamassa ennen laivaan pääsyä. Tuli sitä ehkä pari minuuttia nukuttua aina kerrallaan kunnes paniikin omaisesti hankasin ikkunanlasia auki kun aina tuntui takapenkillä ollessa että auto rullaili ja olimme valumassa veteen reunan yli. :D Ja oli lisäksi ihan jäätävän kylmä.

 

Mutta mukava matka oli, kiitos asianosaisille! Varmasti uskalletaan toistekin tuonne Baltian maihin näyttelyihin, tämähän oli vaan se elämysmatka! ;D

 

 ---------------------------------

 

Jouluna tonttupojat saivat molemmat kasan lahjoja joista löytyi toinen toistaan mieluisampia herkkuja ja leluja. Daco yllätti hieman repimällä yhtä lahjaansa itse auki, sen verran herkulliset tuoksut taisivat paketin sisältä leijailla. Dumlen mielestä, normaaliin tapaansa, lahjoja oli kiva vaan kantaa ympäriinsä ylpeänä kaikille esitellen.

                 Monta päivää ennen ja monta päivää vielä vuoden vaihtumisen jälkeenkin raketit sun muut pommit paukkuivat, mutta onneksi nuo eivät yhtään niistä välittäneet. Rappusten ikkunasta välillä kävivät vilkaisemassa kun sieltä näkyvyys oli parempi, mutta ulkona eivät kiinnittäneet ollenkaan huomiota.

 

 ---------------------------------

 

  

Elma BIS-1, molemmat D:t ja dameilua

 

Vuoden ensimmäiseen mätsäriin en ottanut kumpaakaan omista koiristani mukaan, seuraavat viikonloput kuluisivat kuitenkin näyttelyiden parissa ja parkkihallissa olemisen jälkeen olisi ollut kaksi harmaata koiraa pestävänä. Handlattava kuitenkin mätsäripaikalla oli sillä Riikan kolme kasvattia, 5kk ikäiset kultsuriiviöt Viivi, Elma ja Waldo olivat tulleet tekemään kehädebyyttinsä. Itse sain hihnan päähän Elman jolla riitti vauhtia ja ruokahalua, oli kyllä valtavasti kasvanut sitten viime näkemän jolloin taisi olla vain hieman yli luovutusikäinen. Aikaa oli onneksi ennen kehään menemistä ja ylimääräiset energiat ehti hyvin kuluttaa. Siskokset Viivi ja Elma olivat parina ja tänään tuomari antoi Elmalle punaisen, ihastuen valtavasti sen liikkeisiin. Punaistenkehää saatiin hetki taas odotella ja jopa Elma alkoi väsyä sen verran että makoili hetkittäin maassa, ei kyllä olisi uskonut siitä sähköjäniksestä. Punaistenkehässä Elma pisti parastaan ja pääsi jatkoon, ja kohta sitä sitten siellä ykköspaikalla oltiin! Tuomarin mielestä etenkin niin upeat liikkeet että niillä jos jollain ykkössija on ansaittu. Eli ei se Elman ensimmäinen kehäesiintyminen vieläkään loppunut vaan piti suunnata vielä BIS-kehään. Namit olivat vaan kaikki loppu joten Elman omistaja osti sämpylän joka oli vähän liiankin hyvää... Oli kyllä käsi kovalla koetuksella kun tyttö kovalla halulla mutusti sämpyläänsä, parit pienet verenpurkaumatkin koristivat pari päivää kättäni tuon jälkeen. :D Mutta oli se sen arvoistakin, nimittäin Elma suoriutui korkeimmalle sijalle ollen koko mätsärin Best in Show! Ei olisi paremmin voinutkaan debytointi mennä!

 

---------------------------------

 

 

Gladtail Make A Deal ja Greenhill's Stardust (c) Piia Serguskin. Ja Dumle.

 

Seuraavana viikonloppuna lähdimme Dumlen kanssa tutulla porukalla kohti Kajaania, ainoastaan seitsemän tunnin päähän... Matkaseurana Susanna ja samat koirat kuin useasti ennenkin: clumberi Brenda, kultsu Windy ja eng.springeri Stella. Ajokelit olivat onneksi hyvät ja majoituspaikkakin mukava. Eikä Dumle onneksi välittänyt vaikka kahdella koirista olikin alkanut juuri juoksut. Näyttelypaikalla ei onneksi ollut liian kylmä ja lumikinokset olivat koirista mukavia, meilläpäin kun ei vielä ole noin paljon lunta ollut. Menestys ei ollut alussa kovinkaan häikäisevää, ruotsalaisen Joakim Ohlssonin mielestä Dumle oli ainoastaan sinisennauhan arvoinen... No nyt on sitten se kakkonenkin mikä kaikilla hyvillä koirilla sanonnan mukaan on. ;D Onneksi tapansa mukaan erittäin vauhdikkaalla showtuulella ollut vakiohandlattavani Windy ei pettänyt meitä tänäänkään. Ei olisi uskonut kuinka paljon juostiin ennen kehänalkua sillä kehässä mentiin lujaa, melko huijari kun kehänulkopuolella mennään ihan hissukseen mutta kun kehään päästään vaihdetaankin täysille. Koko ajan se hihnan mitan edellä paineli menemään, drivea löytyi vaikka muille jaettavaksi. Tuomari tykkäsi Windystä kovasti ja valioluokan voitto napsahti jonka jälkeen pian olikin pn-kehä. Jo aivan alkutekijöissä tuomari pysäytti liikkeen jälkeen Windyn ykköseksi ja siellä sitä sitten keikuttiin ensin neljän parhaan joukkoon ja lopulta voittoon! Ensimmäinen Cacib saavutuksena!  Ropissa taivuttiin urokset voittaneelle Onnille ja heti kasvattaryhmien jälkeen päästiin lähtemään sillä Susanna oli jo kaikki tavarat raahannut autoon. Kotona oltiinkin jo kymmenen aikoihin ja melkein suoraan sisälle päästyä rojahdettiin Dumlen kanssa nukkumaan.

 

---------------------------------

 

18. päivä lähdettiin hieman lähemmäs Teuvalle näyttelyyn Susannan ja Riikan kanssa. Vähän meni pienen pojan pää sekaisin juoksut juuri lopettaneesta Wenlasta mutta Brenda ei edelleenkään kiinnostanut. Kehässä ei ihan sitä parasta esiintymistä nähty mutta oli tuomarina ollut Paavo Mattilakin tiukkana jakaen vain kaksi erinomaista uroksissa. Dumlen tuloksena tänään EH1 joten punainenpäivä oli kuten monella muullakin kultsulla n. 60:stä ilmottautuneesta.

 

---------------------------------

 

Seuraava näyttely on Turun KV jonka jälkeen onkin pitempi paussi ennen seuraavaa, mutta handlerina tulee käytyä kuitenkin siinä välissä. Siihen asti treenaillaan samaan tapaan agilitya ja vähän kaikenlaista muuta itseksemme. Niin ja onnistui Dumle anturansakkin halkaisemaan, ihme kyllä kun useammin ei haavereita käy kun meno on kovaa metsälenkeillä. Potilas nautti hoivaoperaatioista ja sai Nasu koristeisen sukan tassuunsa, vähän väliä tuli tassuaan esittelemään mutta ulkona se unohtui kokonaa ja tassusuojien kanssa oli kiva juosta... onneksi ei ollut syvä halkeama ja kauan ei tarvinnut menemistä rajoittaa.  

  

Toipilas ja agilityn huumaa