Aamulla yhdeksältä ajeltiin Helin ja Jussin luo Onttolaan nukuttuamme yön Joensuussa hotellissa. Pennut olivat kasvaneet paljon viikossa mutta kyllä se oma pieni Dumle-poika sieltä seasta helposti löytyi. Oli kyllä etenkin jalat venahtaneet. :D Täyteltiin paperit ja saatiin myös ruokaa, pentudami, kuppi, lelu, hihna jne. mukaa. Punnitusten ja seisotusten jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Noormarkkua, 6,5h ajomatka oli pennulla edessä...


Daco ei pahemmin pikkuisesta välittänyt vaan nukkui kaikessa rauhassa. Dumle itki aluksi puoli tuntia ja kiipeili ympäriinsä (olkapäilläkin se meinas käydä kun puhuin puhelimessa), mutta sitten se rauhoittui ja alkoi nukkumaan ja nukkuikin kiltisti koko loppumatkan! Vaihteli välillä vaan paikkaa, nukkui joko jalat oikosenaan koko takapenkkitilan vieden tai käpertyneenä vieressäni. Ja näki kovasti unia, jalat vaan viuhui ja kuului kaikenmaailman ääniä ja kyllä ne hampaatkin vilkkui. Niin ja aina hereillä ollessaan tapitti pikkuisilla silmillään minua ja pusutteli jatkuvasti, oikea kultapoika. <3

Kolme kertaa pysättiin ja yhdellä kertaa pojat pääsivät jaloittelemaan metsään. Daco otti ilon irti ja juoksi hepulia ympäriinsä. Dumle yritti aluksi kovasti pysyä perässä mutta oli se aika toivotonta. Minua Dumle seuraili tarkasti ja tuli heti kutsusta luo peppu iloisesti hännän tahdissa heiluen.

Kotona iso-D ja pikku-D alkoivat heti pihassa leikkimään ja kerjäämään kilpaa huomoita pihassa olleilta ihmisiltä. Dacon oli pakko matkia kaikkea mitä Dumle teki ja ne yhdessä sitten aina siellä maassa kierivät tai juoksivat ympäriinsä. Sisällä Dumle oli heti kuin kotonaan ja alkoi polleana kantaa suuhunsa sopivia leluja. Hampaita yritettiin kokeilla vähän jokaiseen eteen tulevaan, mutta uskoi heti yhdestä kerrasta ettei ollut mikään sopivaa puuhaa. Daco on yleensä ollut aika sekaisin toisen koiran ollessa meillä (mitä on harvoin käynyt) mutta nyt se oli aivan oma itsensä! Vähän vaan joutuu aina väistelemään Dumlen leikkiyrityksiä kun tietää että sisällä ei ole sopivaa leikkiä...

Dumlella oli huutava nälkä kun yksi pävän ruuista oli jäänyt väliin ja olikin pientä pomppua ja komentamista kun ruoka oli turpoamassa. Kun viimein sai ruokansa niin se katosi mahaan hetkessä... se siitä ikävöinnistä ja ruuan jättämisestä. ;D

 
Jäätyään yksin portin taa (keittiöön ja koirien huoneeseen) vinkuu vain hetken ja käy sitten nukkumaan. Aivan ihana pikkumies siis, jättimäiset kiitokset Helille ja Jussille että saimme tämän ihanuuden meille!! :)))