Huhti-marraskuun aikana on tapahtunut valtavasti kaikkea. Tekemisen puutetta ei arkenakaan tämän kolmikon kanssa ole, mutta viikonloppujen aikana on saatu mukavasti tuloksiakin aikaiseksi eri lajeista.

 

- Huhtikuussa tuli Derolle pari vara-SERTiä sekä reissattiin taas Susannan ja koiralauman kera Viron Sillamäkeen. Hienoja tuloksia tuli kasapäin, myös omille koirilleni. Dero hienosti VSP-juniori toisen JUN-SERTin kera ja lopulta vielä PU2 Susannan handlaamana. Dumle puolestaan valioluokan voittaja ja PU4 SERT tullen Viron muotovalioksi.

 

- Toukokuussa lähdimme Ouluun asti kultaistennoutajien päänäyttelyyn Riikan ja Annen kanssa, mukanamme kuusi kultaista. Tuomari Gail Brodie piti Derosta sen verran että poika oli 25 junioriuroksen joukosta ERI1 BIS-2 juniori ja sai vielä lisäksi vara-SERTin. Hieman lähempänäkin tuli toukokuussa näytelmöityä, sillä niin Raumalla kuin Mynämäellä tuli käväistyä yhtenä viikonloppuna. Raumalla Dero oli PU4 ja Mynämäellä PU3 vara-SERT. Dumlekin teki vuoden ensimmäisen näyttelyesiintymisen kotimaassa ollen huikeasti VSP. Deron toinen tokokisa oli 23.5. Porissa jossa saimme aikaiseksi melko kelvollisen kisasuorituksen keräten 178 pistettä joka oikeutti toiseen ALO1 tulokseen. Tokokisasta tullessa sain vielä idean lähteä lähellä pidettävään mätsäriin Dumlen kanssa, sillä ilmoittautumisaikaa oli vielä hetki jäljellä. Pikainen päätös kannatti sillä tulokseksi tuli ei enempää eikä vähempää kuin BIS-1.

(c) Piia Serguskin

- Kesäkuun alussa Dero kävi Riikan kanssa Viron voittajanäyttelystä josta tuliaiset olivat mukavat. Derotin sai kolmannen JUN-SERTin ollen ROP-juniori sekä PU4, ja loppukilpailussa valtavan juniorimäärän joukosta vielä BIS-4 juniori! Nän ollen nimen eteen sai liittää ensimmäiset kirjainyhdistelmät: EE JMVA & EE JV-10! Hienon alun saanut kesäkuu jatkui myös hyvin, sillä 12. päivä Dero sai ensimmäisen SERTinsä ollen VSP ja seuraavana päivänä paransi pykälän verran ROPitellen Raisiossa. Kotkaan teimme perhematkan ottaen myös Deron äidin Windyn mukaan ja kaikki kolme kehässä käynyttä saivat hienot tulokset. Dero voitti junioriluokan ja Daco avoimen, pu-kehässä Daco jäi ilman sijoitusta mutta Dero oli kanssani PU2 SERT. Samaa linjaa jatkettiin Windyn kanssa sillä myös sieltä tuli tulokseksi PN2.

- Ensimmäista kertaa nuortenluokassa Dero oli Ylivieskan intissä, sieltä tulokseksi tuli ERI1 PU4 v-SERT.  Perinteisesti lähdimme käymään myös Golden Ring ry:n kesäleirillä jonne matkaseuraksemme saimme Johannan ja Nalan. Leirillä oli totuttuun tapaan hauskaa huippuporukkamme kanssa ja parit epäviralliset kisatkin tuli treenauksen lisäksi taas kisailtua. Summer Golden Showssa Dero oli limit 1.kp ja Dumle open 4. ja suoraan näyttelystä riensimme pitkästä aikaa mölliagilitykilpailuun jossa pitkällä treenitauolla ollut Dumle teki kanssani puhtaan nollaradan alittaen helposti ihannerajan tullen 1. sekä hienosti ja vauhdikkaasti meni myös Johannan ohjaamana pienestä virheestä huolimatta. Derokin pääsi leiriluokkaan kisailemaan käytyään vain pari kertaa kokeilemassa agilitya. Leiriltä lähdimme aamulla lauantaina ajellen suoraan Alajärven ryhmikseen. Siellä Dero kävi keräilemässä lisää vaaleansinistä sillä poika oli PU2 v-SERT ja Dumle heti peesissä PU3.

 

- Vesilahdella saatiin pellossa juosten aikaiseksi tulos PU3 SERT ensimmäistä kertaa kultaisia tuomaroivan Satu Ylämonosen arvostellessa. Teuvalle pääsi Dacokin mukaan tasapuolisuuden vuoksi, olihan Dumlekin käynyt jo pari kertaa Suomen kehissä kuluneena vuonna. Ja tulokset olivat kyllä yllättävät, mutta positiivisesti. Dero PU4 v-SERT mutta tällä kertaa se oikea SERT menikin siihen meidän nenän eteen siirretylle Dacolle! Näin tuo aina iloisesti esiintyvä Daco sai suureksi ilokseni sen kolmennan ja viimeisen sertinsä. Elokuussa koitti myös se kauhulla odotettu päivä, Deron lonkka- ja kyynärkuvaus. Helpotukseksi kuvat näyttivät hienoilta ja kennelliitosta tuli lausunto B/B 0/0. Pitihän se arvata että kolmaskin noudatti tässä talossa totuttua linjaa...

- Venytimme kolmanteen tottelevaisuuskokeeseen osallistumista syyskuuhun asti siksi, että 11.9. järjestettiin GR:n mestaruustoko johon halusimme alokkasluokassa osallistua. Odotus palkittiin sillä kaikki palaset olivat kisasuorituksessa kerrankin kohdallaan ja tulokseksi kertyi 196p. KP 3.sija joka riitti saamaan myös Snobin malja (alokasluokan paras kultainen) ja Hepun malja (kokeen prosentuaalisesti paras kultainen) -kiertopalkinnot sekä se koulutustunnus TK1, samat palkinnot jotka myös Dumle sai aikoinaan samaisesta kokeesta.

- Lokakuussa teimme totutusti Susannan kanssa turneen Baltiaan sekalaisen koiralauman kanssa. Avoimessa ensimmäistä kertaa kilpaillut Dero oli lauantaina Latviassa SERT VSP ja sunnuntaina Liettuassa luokkavoittaja lkSERTillä mutta hiuksen hienosti jäi N-sert saamatta.

  

Kun debyytti avoimessa oli tehty jo näyttelyssä niin sama tuli tehtyä sitten tokossa 13.11. Omistajan hataran pään takia liikkeiden treenaaminen jäi neljä päivää kestäneeksi tehotreeniksi, kovasti olin vain Jyväskylän näyttelyyn menossa sinä viikonloppuna, mutta sentään tajusin sitten tuon tokokisakin edes hiukan ennen kyseistä päivää. Liedossa kisailtiin kivassa tekonurmikkoisessa hallissa tiukan Ralf Björklundin silmien alla. Kauhun sekaisin tuntein aloitettiin paikallamakuu, edellisenä iltana oli Johanna ystävällisesti tullut tekemään pari paikallamakuutreeniä ettei ihan ensimmäinen kerta sentään kokeessa oltu muiden koirien kanssa. Dero kuitenkin hoiti homman hienosti maaten todella tarkkaavaisena, rintamasuunta oli hiukan enemmän ovelle päin josta sitten puolikas piste lähti.
                          Ensimmäistä kertaa saatiin odotella yksilöliikkeitä kauan, edellisissä kisoissa ollaan oltu alkupäässä mutta nyt ennen suoritusvuoroa oli peräti 15 koirakkoa. Liikkeiden järjestys oli sekoitettu joten ohjaaja oli välillä entistä enemmän hukassa käskyjensä kanssa. Seuraaminen sujui tuttuun kouluhevostyyliin mutta viimeisillä metreillä pieni herpaantuminen yleisöä päin kävellessä, tuomarin pitämällä linjalla 9½ tästä liikkeestä oli upea yllätys. Toisena liikkeenä olikin sitten jo luoksetulo jossa ohjaajalle sattui typerä moka tuli, kutsusanana tuli huudettua Dumlella käytetty käsky josta Dero vain lätkäisi etutassunsa eteenpäin. Kun se oikea käsky tuli suusta meni loppusuoritus saavutetun tason mukaan, hiukan pälyili sivuilleen kummastellen mihin se palkka muka lensi mutta pysyi kuitenkin paikallaan ja tuli laukalla myös takaisin peruasentoon. Liikkeestä maahan sujui hyvin, mutta ilmeisesti jotain oltaisiin voitu vielä parantaa. Seuraavaksi taisikin olla sitten hyppy jossa takaisin hypätessä kolahti. Toiseksi viimeiseksi oli kaukokäskyt jossa varma hyvä suoritus. Nouto suoritettiin viimeiseksi jossa ohjaaja heitti lähes peräseinään asti kapulan, varmasti se vaadittu metrimäärä tuli ainakin ylitettyä... Sivulle tullessa kapula tipahti jalkoihini, ei pitäisi putkiaivolle ottaa isoa kapulaa kisaan käyttöön, ei pieni pää ymmärrä että kapulan kanssa ei voi niin liki yrittää tulla perusasentoon. Kokonaisvaikutuksesta yllätyin sillä saimme peräti 9½: iloista mutta riittävän rauhallista yhteistyötä, liikkeet onnistuvat hienosti paria lukuunottamatta.
                           Yhteispisteiksi tuli 167p. AVO1 5. sija, johon sinä päivänä oli kai aihetta tyytyväisyyteen. Vain viisi koiraa 18 osallistuneen joukosta sai ykköstuloksen ja korkeinkin pistemäärä oli vain 170.

Liedosta kotiuduttuamme tuli Riikka nappaamaan meidät kyytiin ja pienen kiertolenkin kautta saavuimme Jyväskylään koiraystävällisellä paikalla olleeseen hotelliin. Tarkkaan koiran tutkineen irlantilaiset Vincet O'Brienin arvostellessa Dero oli sunnuntaina hienosti NUO ERI1, ja velipoika Remi heti kakkosena perässä. Siihen olikin sitten hyvä päättää hieno näyttelyvuosi, kehät kutsuvat seuraavaksi vasta ensi vuoden puolella.

(c) Turun seudun kultaiset