Josko sitä vielä hetken miettisi edellistä vuotta ja kasaisi kokoon mitä tuloksia saatiin taas aikaiseksi vuodessa.

Näyttelyrintamalla kului taas viikonloppu jos toinenkin, ja saahan niiden lisäksi tehdä työtä ihan muinakin päivinä kuin vain sinä itse näyttelypäivänä jonka aikana vain pyörähdetään kehässä. Juniori Dero avasi näyttelytilinsä heti tammikuussa ja melko tasaisesti läpi vuoden käytiin kauneuskisoissa ja pysyiväthän ne tuloksetkin melko tasaisina. Useita PU-tuloksia, muutamia sertejä sekä vara-sertejä ja rotunsa parhaaksi valinta. Monen em. tuloksen yläpuolelle nosta kuitenkin toukokuisen päänäyttelyn junioriluokan voiton, yli parinkymmenen juniori-uroksen joukosta BIS-2 junioriksi valikoituminen englantilaisen tuomarin tuomaroidessa on monta ns. korkeampaa voittoa hienompaa.

Niin Dumle kuin Dacokin pyörähtivät parissa virallisessa näyttelyssä joista molemmista tuliaisina mukavat tulokset. Kaikissa näissä oli myös Dero ”isoveljiään” vastaan kisaamassa ja kolmessa molemmat myös sijoittuivat, ja sijoittumisjärjestys vaihteli kaikissa. Toukokuussa Mynämäellä Dumle oli VSP ja Dero PU3, kesäkuussa helteisessä Kotkassa Daco hienosti ison avoimenluokan ERI1 ja Dero PU2, heinäkuussa Alajärven ryhmiksessä Dumle PU3 ja Dero PU2 ja viimeisimpänä elokuussa Dero PU4 ja Daco PU3. Elokuun Teuvan ryhmiksessä Daco nappasikin sitten itselleen sen viimeisen sertinsä, pieni ja pippurinen pisti taas sen tutun show-vaihteensa päälle saaden ruusukkeensa (tai ne herkut sen mielestä paljon kivempi juttu oli) ja tuo tulos piti kyllä hymyn pitkään huulilla.

Ulkomaillakin tuli reissattua Baltian maat läpi kera sekalaisen sakin. Keväällä Dumle valioitui Eestin valioksi ja Derokin keräili kolmestä näyttelystä vuorotellen Riikan ja minun kanssa juniori sertinsä Virosta. Viimeistellessään EE JMVA arvonsa pikkupoika sai kaupanpäällisiksi Eestin Voittaja-10 näyttelystä myös EE JV-10 tittelin sekä sijoittui vielä valtavan koiramäärän joukosta BIS-4 junioriksi. Lokakuussa käytiin Deron kanssa Latviassa josta tulokseksi SERT ja VSP sekä seuraavana päivänä Liettuasta luokkaserti häviten niukasti parhaaksi urokseksi valitulle, ne olivat myös ensimmäinen näyttäytyminen avoimessaluokassa.

Mätsäreissä ei pahemmin tänä vuonna pyörähdelty. Dumle parissa ollen pun-2 ja pun-1 BIS-1 sekä Dero kävi ensimmäisen kerran aikuisten koirien luokassa ollen pun-1.

Tottelevaisuuskokeissa kilpaili tänä vuonna ainoastaan Dero. Kolmessa alokas- ja yhdessä avoimenluokan kokeessa tuli käytyä ja kaikista tuloksena ykköstulos. Kaikissa oli muuten vielä eri tuomarit ja kisapaikat. Viimeisessä alokasluokan kisassaan, elokuussa Espoossa pidetyssä Golden Ring ry:n TOKO-mestaruudessa suoritus oli liki täydellinen ja koulutustunnus TK1 lisäksi Dero sai myös Snobin malja (paras alokasluokan uros) ja Hepun malja (kokeen prosentuaalisesti paras) –kiertopalkinnot.

Terveystulokset Deron osalta jatkoivat totuttua linjaa ja talossa on näin ollen kolme B-lonkkaista ja terve kyynäräistä koiraa. Silmätkin kaikilla peilattiin terveiksi eikä onneksi muutenkaan kukaan koirista sairastellut mitenkään vakavammin vuoden aikana.

Golden Ringin leirille osallistuimme tänäkin vuonna ja leiriviikko oli yhtä mukava kuin aina ennenkin. Sain taas myös tuomaroida lapsi&koira ja junior handler kilpailut joihin ilahduttavan moni osallistui. Itsekin tuli kisailuihin osallistuttua: näyttelyssä Dero limit luokan 1.kp ja Dumle open 4. ja sen jälkeisessä agilitykilpailussa Dero leiriluokan 5. ja Dumle mölliluokan 1.

Kokonaisuudessaan tuntui että oltiin aivan saamattomia, tai minä olin, vuoden aikana mutta kummasti sitä riitti listattavaa kuitenkin tälläkin kertaa. Muutamia tavoitteita oli asetettu ja ne ylitettiin taas reilusti, pitäisiköhän nyt täksi vuodeksi hieman nostaa rimaa...