Uusi laumanjäsenemme, Clearing Pond's Flying High "Dero"!

Kolmen Deen ensimmäinen yhteiskuva

Hiukan on jäänyt päivittely mutta tässä kasa viimeisimpiä kuulumisia ja paaaljon kuvia tekstin täytteeksi, etenkin Deron ensimmäisistä päivistä meillä.

Kävin päivisin hoitamassa Riikan luona Windyn pentuja ja nyt ne ovatkin jo kaikki lähteneet uusiin koteihinsa, onnea vaan omistajille riiviöidensä kanssa. Minulle sattui tässä kesätyössäni valitettavasti pahalaatuinen työtapaturma ja tulos on näkyvillä, onneksi työnantaja on korvausvelvollinen. ;)

Vaikka Dertsu ei ole kuin pari päivää meillä ollut lauman kuopuksena, on hassu tunne kun sen kuitenkin jo tuntee lähes läpikotaisin. On se vaan niin tutuksi tullut näiden viikkojen aikana joten lähestulkoon tuollainen "oma kasvatti" se on. Daco ja Dumle ovat ottaneet Deron hyvin vastaan, mutta ne olivatkin kyllä jo mukanani kaikkia kahdeksaa pentua olleet moikkaamassa joten taisivat olla vain helpottuneita kun ainoastaan yksi niistä muutti meille.

Kuten pentutestissäkin selvisi, on Dero erittäin leppoisa kaveri. Maailmanmeno ei paljoa hetkauta ja kotimatkakin vain nukuttiin kyljellään. Meillä kotonakin, sisällä ja ulkona, se on ollut heti kuin kotonaan. Dumlen kanssa niillä on jo ihan omat leikkinsä vaikka välillä Dumle on vähän varomaton kuperkeikkojensa heittelyn kanssa, mutta Dero kyllä ilmottaa heti että tuollainen jyrääminen ei vetele. ;) Dacokin aina halutessaan antaa pennun olla vieressä ja leikkivätkin ne välillä, mutta sitten välillä taas nyrpistellään nenää kuten aina pentujen kanssa. Monia muitakin koirakavereitakin ollaan jo nähty eikä yksikään ole vielä sen suurempaa kummastelua herättänyt. Niin isoja ja pieniä, mustia ja valkoisia sekä karvaisia ja karvattomia on tullut jo moikkailtua.

16.5
Kävimme mätsärissä tuossa lähellä Harjakankaan koululla Dumlen kanssa. Koulun oppilaita oli paljon paikalla ja Dumle keräsikin valtavasti huomiota. Lämpimän kesäpäivän takia istuskelimme paljon autossa, niin että takaluukku oli auki ja siinä varjossa Dumlen vieressä odottelin vuoroamme. Kerta toisensa jälkeen pieniä ihailijoita tulikin viereemme istuskelemaan yhä uudestaan ja uudestaan, ja Duuduu oli enemmän kuin otettu runsaasta huomiostaan. ;) Myös mätsärituomarit ihastuivat poikaan ja kehuivat sen olevan kuin ihmisen mieli, tuloksena: isojen aikuisten punaisten 1. ja lopulta Best In Show!

 

17.5
Slovenialaisen Deniz Kuzeljin perässä mentiin Haminaan asti, tähän saakka kun tuon maan tuomarit ovat Dumlesta pitäneet. Matkaseuraksi saimme Susannan & Brendan ja Tellervo-aussien. Muuten matka ja näyttelypäivä sujuivat hyvin, mutta Brenda aiheutti pienen katastrofin vatsaongelmillaan... Dumlen tuloksena avoimenluokan voitto erinomaisella ja vielä PU3! Hieno pieni mies. :) Sisko Maija pisti paremmaksi ollen ROP ja pääsi vielä kuuden parhaan joukkoon ryhmässä.

 

Kuvia yhdeltä uimareissulta

19.5
Oli viikoittaisen taipparitreenin aika ja toki tuo reipas koiranalku Dero pääsi myös mukaan. Dumle teki omalla vuorollaan hienosti töitä, jäljesti maavainuisesti suoraan kanille ja palautti ylpeänä. Vaikka vähän arvelutti miten mahtaa käydä kun viime jäljestä oli jo lähes vuosi aikaa ja kun on kotona tottunut tuohon pitkäkorva Aksuun jota ei ole lupa kantaa vaikka mieli tekisikin, mutta huoli oli näköjään turha. Dero pääsi treenien lopuksi tutustumaan myös kaniin ja se vasta hieno olikin. Kyllä sitä vähän liikutettuakin sai jaloista kiskomalla ja yhdessä Hillan (11vko kultsupentu) kanssa ne olivat kyllä melkoinen pari touhutessaan kaikenlaista. Mutta oli jo kyllä melkoinen kokoero vaikka ikäeroa ei ole kuin kolmisen viikkoa, niin ne pennut vaan kasvaa nopeasti.

 

20.5
Huolimatta mustista pilvistä, lähdin Dumlen ja Deron kanssa Nakkilan mätsäriin ja matkalta napattiin kyytiin myös Susanna, Peppi ja Brenda. Koko päivänä ei onneksi tullut kuin pari vesipisaraa joten turistina mukana ollut Derokin sai kerätä ihailuja säästyen kuivana. Dumle puolestaan pääsi pyörähtelemään kehään ja sai punaisennauhan. Punaistenkehässä päästiin jatkoon, sitten lopulta neljän parhaan joukkoon ja sijoitukseksi tuli 4. Olisi luullut että vietettyään illan mätsärissä olisi pikkumies väsynyt, mutta samaan tapaan kotona touhuttiin kuin muutenkin.

 

Dumle & Dero painimassa ja Deron & Pepin nätti yhteisposeeraus

21.5
Vaikka satoi, niin menimme käymään lähes naapurissa pidetyssä mätsärissä, samalla kokoonpanolla kuin edellisenä päivänä. Deroa ei taaskaan koirat ja ihmiset paljoa kummastuttaneet ja etenkin italianvinttikoira oli pojasta hauska tuttavuus. Partasuiset miehet ja lapsetkin otettiin yhtä avoimesti vastaan ja namitkin kelpasivat hyvin, keskittyminen minun kanssa touhuamiseen oli yhtä hyvää kuin kotona. Dumle juoksenteli kehässä sijoittuen taas punaisten 4. sijalle saaden taas kaikenlaista palkintoa kotiin vietäväksi.

Myöhään illalla menimme käymään vielä metsälenkillä kaikkien kolmen kanssa ja lujaa paineli menemään jo nuorimmainenkin. Hienosti seurasi minua eikä Dacoa ja Dumlea ja lukuun ottamatta muutamaa kuperkeikkaa niin osasi hyvin loikkia eteenpäin sieltä mistä muutkin. Minunkin käsilihakseni saivat treeniä kun osan matkasta kannoin Deroa sylissäni, mikään kevyt keijukainen kun tuo ei ole. Tällä kertaa vähän jo väsyttiin ja nukkumaan mentiin aikaisempaa kuin edellisinä iltoina, vastaavasti kyllä eka herätyskin tuli sitten aikaisempaa. Tuntuu tällä hetkellä olevan sellainen rytmi että viisi-kuusi tuntia nukutaan, sitten eka herätys ja ulkoilun jälkeen takaisin nukkumaan.

 

Metsään tutustumassa

23.5

Oli Dacon vuoro käydä kehässä pyörähtämässä jo tutuksi tulleessa Tampereen Niihaman maneesissa. Edelleen kun tuolla on tuo superkunnossa oleva turkki niin piti vielä kerran kääntyä näytillä. Mitään muuta näyttelyä ei taida tänä vuonna olla kun ajattelin keventää Dacon oloa lämpimiä ilmoja varten, pääsisi sitten useammin uimaankin kun siitä niin pitää. Dacon esiintyminen ei niin huippu tarkkaa ollut kuin yleensä (tai sitten odotan siltä aina sitä millilleen hiottua esiintymistä), ties vaikka vähän pennun takiakin kiukutteli kun tuo kyllä osaa kiukutella jos jotain syytä vain keksii. ;) Mutta upeasti tuloksena kuitenkin Riitta Liisa Lehtosen arvostelemana erinomainen ja luokkansa "5." Arvostelukin oli mukavaa luettavaa, ihan pojan näköinen arvostelu tuo on pienien extrojen kera.

"Erittäin hyvän tyyppinen, sopusuhtainen uros. Hyvä ilme, mutta kuono-osan toivoisin vahvemmaksi. Kaunis kaula ja selkälinja. Hyvin kulmautunut. Erittäin kaunis karva. Yhdensuuntaiset liikkeet mutta askel saisi olla pitempi ja vetävämpi. Esitetään erittäin hyvin upeassa näyttelykunnossa."

Dero ja coton de tuléarit Onni ja Ode