Tiistaina kerättiin katseita odotellessamme bussia Noormarkun keskustassa, ei taida olla täkäläisille ihmisille tuttua että koiratkin voivat bussissa matkustaa. ;] Dumle hyppäsi bussiin heti kun mahdollista, vaikka olinkin varautunut kaikenlaisten namien kanssa houkuttelemaan kummallisen kapistuksen sisälle. Ei kyllä ollenkaan olisi arvannut että ensimmäistä kertaa oli bussilla matkustamassa. Menimme aivan bussin perälle ettemme olisi niille muutamille muille matkujasille olleet harmiksi, ja onneksi menimmekin, Duudu kun heti hyppäsi automaattisesti penkille istumaan. Tässä tämä koira joka ei kotona saa hypätä sohvalle, sängylle eikä edes matkusta autossa penkillä... Alkumatka sujuikin helposti Dumlen istuessa ja katsellessa ylväänä yli penkkien muita ihmisiä tai ulos ikkunasta. Kauaa ei kuitenkaan jaksanut mielenkiinto pysyä, vaan käpertyi viereeni (juuri ja juuri mahtuen) nukkumaan ja välillä venytteli pitkin pituuttaan sylissäni, josta samalla pääsi mukavasti kurkkimaan ihmisiä käytävänkin puolelta. Bussista pois hypättäessä meitä oli Susanna ja hoidossa oleva Nemo-bracco vastassa. Kiertelimme vielä koirien kanssa kaupungin menoa ihmettelemässä, mutta taisi meitä hihnan toisessa päässä olevia enemmän jännittää tilanne kuin koiria. :D Huomiota kyllä saatiin taas ihan riittämiin...


Susannan luona Dumle taas paineli kauheata vauhtia Pepin, Nemon ja Bellan kanssa. Lähdettiin käymään pienellä lenkilläkin kamera mukanamme. Peppi ja Dumle kehittivät uuden yhteisenleikin, ojissa kilpajuoksun. Kuului vaan kova lätinä kun kaksikko paineli täysillä edestakaisin ojissa (jotka olivat onneksi kirkasvetisiä ;]) ja välillä hypäten takaisin pururadalle ja sitten taas veteen. Metsässä taas löytyi kivoja mutavellejä joissa olisi kovasti tehnyt mieli pyöriä... Liikuntaa kyllä tuli koirille taas riittämiin, mutta vielä jo sisällä ollessa pistivät Dudu ja Nemo painit pystyyn. Hetken kesti löytää yhteinensävel leikkeihin kun Nemolla tahtoi olla aluksi vähän turhan raju meininki ja Dumle oli litistymisvaarassa vähän väliä.

Illalla isä ja Daco tulivat hakemaan meitä ja sieltä mentiinkin sitten suoraan tokotreeneihin. Daco pursui taas intoa vaikka millä mitalla ja liikkeet sujuivat todella hyvin.

Kiitos taas mukavasta päivästä. :)