Pienen koiran viikkoon on kyllä mahtunut taas vaikka mitä. Jalatkin kasvaa kohisten joten vauhti kasvaa jatkuvasti. Alkuviikosta oltiin taas taipparitreeneissä joissa Dumle pääsi treenaamaan markkeerauksia, joita laiskan ohjaajan ei ole tullut harjoiteltua... onneksi koira osoittautui luonnostaan hyväksi markkeeraajaksi joten treenaamattomuus ei haitannut, kyllä tuo vaan osaa aina yllättää edelleenkin. Tällä kertaa treeneissä oli pari viikkoa vanhempi Hakke-kultsu jota Dero pääsi moikkaamaan ja vietiinhän me sieltä kotiinkin tuliaisina jättimäinen vaakku ihmeteltäväksi. Tai niin ohjaaja ajatteli että ihmeteltäväksi, mutta Dero oli erimieltä. Vedin pienen jäljen ja niin se vaan heti ymmärsi idean ja nenä kiinni maassa jäljesti varikselle, hetken tutkittuaan alkoi sovittamaan suuhunsa ja lähti palauttamaan! Hauskan näköistä kun varis oli melkein koiraa isompi mutta niin se vaan sieltä hienosti tuli minulle asti. Oli pakko vielä toiseen kertaan kokeilla noutoa ja taas sama juttu, melko taitava pentu. :) Ai niin, pääsihän koirat taipparitreenien jälkeen pulikoimaankin. Vielä ei osannut itse lähteä rannasta uimaan mutta pienellä avustuksella kun pääsi syvemmälle, niin taitavasti ui ilman roiskimisia. Ja innokkaasti halusi uudestaan ja uudestaan.

Noutajanalku

Kilometrejä tuli viikon aikana autolla paljon, käytiin mm. kyläilemässä pariin kertaan Ulvilassa jossa Dero hyvin sopi kaikenkarvaiseen porukkaan mukaan, eläinlääkärissä tuli pyörähdettyä katselemassa ja samalla hieman kaupunginvilinääkin nähtiin. Mukava tuollaisen rauhallisesti kaikkialla ottavan pennun kanssa on vierailla missä vaan. Jos tähän mennessä on jo monen ihmisen ihasteltavana tullut oltua, niin viikonlopun aikana tuo määrä moninkertaistui sillä aikaa kun minä itse olin paahtumassa Vantaalla koiranäyttelyssä.

Aamulla vein Deron hoitoon Susannan luo ja lähdimme Riikan kanssa kohti Vantaalla pidettävää Golden Specialia johon oli ilmoittautunut 118 kultaistanoutajaa. Tarkoituksena lähinnä oli mennä palauttamaan viime vuonna mestaruustokosta saadut kiertopalkinnot joten samalla käytiin sitten kehässäkin kun se samaan aikaan tokokisan kanssa järjestettiin. Huolimatta siitä että hieman huonosti oltiin varustautuneina helteeseen, niin kummasti selvittiin pitkäksi venyneestä päivästä enemmän tai vähemmän palaneen ihon kera. Urokset tuomaroinut Richard Edwards antoi avoimenluokan uroksille vain kaksi erinomaista (7 koiraa) ja Dumle nappasikin upeasti itselleen tuloksen ERI1! Isossa pu-luokassa sijoitukset menivät muille mutta tuomarin viimeiset sanat kätellessään kuitenkin lämmittivät mieltä. Heti kun Viivin kanssa tuli pyörähdettyä pn-kehässä menin koirien kanssa autoon ilmastoinnista nauttimaan siksi aikaa kunnes päästiin lähtemään, sanoinkuvailemattoman ihanan viilentävää suorassa auringonpaisteessa olon jälkeen!

Dumlen viime vuotiset kiertopalkinto pystit, Dero ja karvakasa Eino-pappa, yksi lukuisista nukkumisasennoista

 

Illalla koukkasin hakemaan koko päivän hoidossa olleen Deron mukaani. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Susannan piti jättää se kotiinsa kun lähti illemmalla käymään yksissä juhlissa, mutta eihän hän sitä ollut sitten malttanut yksikseen edes siksi hetkeksi jättää. Joten poika oli kulkenut Susannan mukana niin juhlissa kuin kavereiden luona. Hurmuripoika olikin sitten valloittanut kaikki ja eipä pysty edes laskemaan montako ihmistä sitä päivän aikana oli ihastellut... Ja omaan tapaansa oli tykännyt myös sylissä nukkua, yleensä mitä epämukavamman näköinen asento niin sitä paremmat unet. Koirakavereitakin oli tullut päivän aikana uusia niin pennuista kuin aikuisista ja kiltisti oli ollut koko päivän! Taisi tykätä olla lellittävänä. ;)