19.4 Lähdin Dacon kanssa Poriin match showhun taas pitkästä aikaa. Tekniikkaopiston sisäpihalla oli hirveän kylmä kovan tuulen takia ja pitkän aikaa odoteltuamme olikin sormet ihan kohmeessa kun oli vuoro mennä kehään. Sen vuoksi handleri ei oikein jaksanut parastaan pistää vaan Daco sai hoitaa itse suurimmaksi osaksi esiintymisensä, onneksi se sen homman osaa ja riitti että pidin remmistä kiinni. Vastassa Dacolla oli amerikanakita ja pari olikin hyvin tasaväkinen, saimme kuitenkin punaisennauhan joten hetkeksi pääsimme vielä autoon lämmittelemään ennen kuin menimme uusiksi kehään. Daco noukittiin jatkoon ja lopulta neljän parhaan joukkoon, hieman esiintyminen alkoi herpaantumaan ja lopulta sijoituimme sijalle 2. Palkinnoksi saimme ruusukkeen, tölkkiruokaa, kaikenlaista pientä tavaraa ja ison muovilaatikollisen keksejä, joka olikin Dacon mielestä se kaikista paras palkinto. Sitten pikapikaa starttasimmekin kotimatkalle ja matkan aikana alkoi sormissakin jo veri vähän enemmän kiertämään...

-------------------------------------------------------------------

Vietimme pari päivää mummulassa tekemässä puuhommia ja koirat nauttivat suunnattomasti "pellossa elämisestä". Sillä aikaa kun itse käytin klapikonetta käytti Dumle ajan hyödyksi jahdaten myyriä pitkin peltoa ja tehtiin siinä samalla tennispalloilla laajaa hakuakin kätevästi. Hirvittävän helposti Duu löysi pallon toisensa jälkeen pitkästä heinikosta vaikka mielestäni sain pallot viskottua vaikka kuinka pitkälle ja vaikeisiin paikkoihin. Pari lenkkiä tehtiin ympäröivässä metsässäkin ja paljon kivoja syviä ojiakin löytyi etenkin Dacon suureksi iloksi, takaisin tullessa olikin taas kauneuskylpyjä ottaneita mutaisianoutajia. Noiden päivien aikana ei poikien tullut paljoa päiväunia nukuttua joten kotona olikin erittäin väsyneitä koiria sen jälkeen. Sen huomasi etenkin siitä että Dumle ei kaikille sisään tulleille ihmisille jaksanut nousta esittelemään lelujaan, se jos mikä on suuri ihme.

Mummulassa likastuttua olikin sopivasti pesupäivän aika sillä olin ilmoittanut Dumlen ensimmäistä kertaa avoimeenluokkaan Vaasaan. Koiran turkinlaittoa ja muutenkin näyttelyyn menoa vaikeutti kipeäksi tullut jalkani, edelleen on täysi mysteeri miten onnistuin loukkaamaan oikean jalkani niin että en sillä pystynyt kunnolla kävelemään ja hyvä että edes suurimmat kengät mahtuivat turvonneeseen jalkaan... No näyttelyyn piti kuitenkin lähteä ja jopa perille näyttelypaikalle selvittiin, vaikkakaan maailman turvallisin kuski en ollutkaan kun polkimien painaminen oli erittäin hankalaa ilman viiltävää kipua. Onneksi tie oli pelkkää suoraa ennen Vaasan päätä jossa vaihdoimme ihan mukavuussyistä kuskia loppupätkälle ettei tarvinnut kaikkia käännöksiä vetää suoriksi. :D

Näyttelyyn oli ilmoittautunut n. 30 urosta ja 40 narttua jotka tuomaroitsi Norjalainen Rodi Hübenthal joka ei kovin monesta koirasta pitänyt, päivän aikana tulikin uroksissa vain viidelle erinomainen ja nartuissa kahdeksalle, ja sitten melkein joka toiselle pelkkä hyvä.... Dumle onnistui saamaan sentään edes EH:n sijoittuen vielä 4. sijalle, joka oli hienosti pieneltä mieheltä yhdeksän koiran luokassa.  Nartuissa Wenla pn2 vaca v-sert ja Wilma minun kanssani pn3, esiintyi jopa melko hallitusti tällä kertaa. ;) Ja kävinpä sitä pienen punaisen noutajankin kanssa kehässä pyörähtämässä, ihana ihana Jaska (*titteleitä* Decoymans Piper Deep Secret) päätyi pu3 sijalle Petru Muntean tuomaroidessa. Harva edes huomasi kipeää jalkaani, kehitin päivän aikana kehään niin hyvän juoksutyylin jalan ulkoreunaa käyttäen, että se näytti jopa melko normaalilta. Enkä tainnut edes pahasti kivusta irvistellä... :D Toukokuussa onkin sitten taas joka viikonloppu jotain, toivottavasti näin hienot lämpimät ilmat jatkuisivat!