Nyt Dumlekin pääsi ekaa kertaa mukaan treeneihin, lajina taipparikoulutus. Otin Dumlen aluksi yksin tutustumaan (ja hurmaamaan ;]) muut paikallaolijat ja poika oli oikein innoissaan saamastaa huomiosta. Toiset koiratkin olivat erittäin kivoja Dumlen mielestä eikä yhtää mikään pelottanut pikkumiestä.

Tänään oli vuorossa jälki ja Daco juoksikin vauhdilla jäljen, mutta ei siihen pupuun koskenut. Kun on oppinut että kotona Aksu-kaniin ei saa koske niin pupuihin ei sitten kosketa muuallakaan... no sillä ei meille mitään merkitystä ole kun ei taippareihin tuon iso-D:n kanssa koskaan mennä. Toisen jäljen päähän Daco sai damin jotta sai sieltä jotain minulle tuoda. ;D

Dumle pääsi myös menemään lyhyen jäljen. Aluksi oli vain innoissaan ja hyöri ja pyöri jäljen päässä, mutta pienen kannustukse avulla ymmärsi että sitä ihanaa hajua pitää lähteä seuraamaan ja hienosti jäljestikin pupulle asti. Pupu oli toooodella ihana ja olisi kelvannut iltasapuskaksi pojan mielestä. Harmi vaan että ei saanut pupua ollenkaan kannettua kun oli lähes samankokoinen kuin pentu itse.

Dumle käyttäytyi muutenkin treenien ajan erittäin hyvin, aivan kuin se olisi ollut aivan normaali tilanne. Ei missään vaiheessa kitissyt vaan pyöri vain jaloissa puuhaillen omiaan tai lepäili. Ja odotteluajalla pääsi myös pussailemaan muita ihmisiä ja jäi aina kiltisti muiden ihmisten pidettäväksi. Pojat kun olivat koko ajan siinä ihmisten seassa odottelemassa eivätkä ollenkaan autossa.