Ja taas käytiin liitelemässä, mutta tällä kertaa käytiin testaamassa meille uutta hallia. Ninnin ja Paavo-tollerin kanssa saatiin lähteä kummallisen myöhään reissuun, tottunut liikaa noihin näyttelyreissuihin jolloin lähdetään jo aamuyöstä.

Dumlella oli vauhti päällä jo aamusta alkaen ja ylitse pursuavasta ilosta sai kyllä jokainen osansa joka edes vilkaisi poikaan. Nyt kyllä jo selkeästi huomasi että se tiesi mitä oli luvassa vaikka olikin uusi paikka, ei meinannut nahoissaan pysyä.

Uusi jännitysmomentti oli se että arpaonni oli suosinut meitä sen verran että startattiin maksien ensimmäisinä. Ja tällä kertaa minit ja medit olivat vasta maksien jälkeen joten rataantutustumisessa näki todellakin radan ensimmäistä kertaa. Radoille lähdettiin täysin ilman ennakkokäsityksiä.

Tuomari oli samainen Anne Savioja jonka ratoja viime Hyvinkäänkin agilityradat olivat. Meno oli mukavaa ja rataantutustumisessa pähkäilemissäni kohdissa ei ollut ongelmia ja jokaikinen rima pysyi ylhäällä! Kuitenkin A:n alastulokontaktilta vapauttamisen jälkeen Dumlen silmät nauliutuivat minuun (treeneissä palkattu aina?) ja se oli sitten siinä, edessä oleva aita jäi täysin Duulta huomaamatta ja siitä sitten 5.

Toinen rata menikin sitten poskelleen, heti parin esteen jälkeen Dumle kävi läppäämässä etutassut A:lle joten heti alkuunsa HYL. Tuomari seisoi A:n vieressä joten saattoi sekin siihen vaikuttaa, tuo kun on sitä treeneissäkin tehnyt että toisen ihmisen suuntaan irtoaa kyllä vauhdilla. Saattoi pieni rääkäisy päästä siinä vaiheessa suusta ja siihen paketti sitten hajosikin ja keskittyminen oli hukassa. Kepit kuitenkin haki hyvin ja rimat pysyi edelleen ylhäällä, jotain positiivista sekamelskan keskellä.

Saa nähdä päästäänkö tänä vuonna vielä pari starttia tekemään, tai sitten tammikuussa taas uusin kujein...

Kun kerran lisenssin korotus kisalisenssiksi tehtiin näin loppuvuodesta, niin ilmottauduttiin kotikisojen lisäksi sitten muutamaan muuhunkin kisaan että saataisiin asiasta suurin hyöty irti. Ja kisakokemuksen kerryttäminen on kyllä tehnyt hyvää molemmille.

23.10. Ensimmäisella radalla meno oli vähän ihmettelyä uudessa paikassa. Ei tuo ole muualla kuin yhdessä sisähallissa treenannut niin vähän kummastutti erilaiset esteetkin. Pari rimaa tuli alas ja kepeillä sössein, joten tehtiinkin sitten ihan kunnolla jokainen kontakti ilman kauheaa kiirettä niin saatiin vielä lisäksi 0,76 aikavirhettä.

Ennen hyppyrataa käytiin harkkaesteillä ottamassa pariin kertaa kepit ja nyt tuntui menokin olevan jo aika kohdillaan. Radalla sitten mentiin eikä meinattu kun Duu oli päässy jyvälle hommasta. Saatiinkin aikaiseksi todella sujuva rata, mutta yksi rima siellä radan keskellä kuitenkin tipahti. Mutta vitonen reilulla ihanneajan alituksella oli kyllä meille hyvä saavutus tässä vaiheessa.

6.11. Lähdettiin uudestaan käymään hyväksi havaitussa hallissa tällä kertaa kolmella radalla. Ekat radat tuntuivat rataantutustumisessa helpoilta eikä mitään yllätyksiä käynyt rataa suorittaessakaan, toisen tuomarin hyppäri taas oli sellainen että meille haastavia kohtia oli ympäri rataa ja samalta se vaikutti myös muille. Kaikilta radoilta kerättiin kymppi ihanneajat alittaen, hyppärin kympillä oltiin jopa sijalla 13. n. 60 koiran joukosta, se kertoneet jotain tulostasosta. Olisikohan Dumlella ollut pieni sekaannus että tässäkin lajissa tähdättäisiin niihin kymppeihin eikä suinkaan nolliin? ;D
                    Nyt näin toisella kerralla tuolla kisapaikalla ollessa huomasi kyllä heti asenne-eron jo halliin tultaessa. Dumlella ei ollut kyllä epäilystäkään siitä mitä sinne oltiin tultu tekemään ja taisi vauhtiakin olla radalla huimasti enemmän kuin edelliskerralla. Vaikka jo viimeksi sanoin että se oli vauhdikkaampi kuin treeneissä, vaikkei se ikinä mitään hidas olekaan. Se jopa pariin otteeseen haukahti radalla, mitä ei ole ikinä tehnyt. Sitä taisi hiukan ottaa aivoon kun ohjaaja sössii ohjaamisessa ja käski ryhdistäytyä. Mutta tosiaan aika kova kisa-asenne sieltä kuoriutuu, kyllä se tosiaan aikoinaan tokokisoissakin veti paremmalla otteella kuin treenitilanteissa. Sillä taitaa olla suurempi kilpailuvietti kuin omistajallaan...

(c)Linda Wikman, meidän kotihallilla kuvattu

Pari edellistä viikkoa olin tuskastellut Deron turkin kanssa, uutta turkkia kyllä oli jo kasvanut mutta kaukana täydestä turkista se edelleen oli. Vielä näyttelyä edeltävänä iltana yömyöhään föönaillessa, ei ollut kaukana ajatus jättää se vain kotiin mukaan ottamisen sijaan… Aamulla sekin sitten kuitenkin hyppäsi auton kyytiin kun kuitenkin sinne olin menossa ja muita näyttelyitä ei enää vuodelle ollut tiedossa, näin jälkikäteen voisi sanoa että onneksi siihen lopulta päädyttiin.

Noutajien päänäyttely pidettiin nyt ensi kertaa Lohjalla, positiivisin muutos oli todella hyvä kehäpohja. Kultaisia oli ilmoitettu 165 ja kahden kehän pyöriessä yhtä aikaa oli välillä vähän taiteilua ehtiä esittämään kaikki koirat kehissä ajallaan. Kaikille esitettäville tuli erinomainen ja mm. Wanda nousi upeasti reilusti yli 20 koiran avoimestaluokasta toiseksi ja sai SA:n.

Dero oli ilmoitettu avoimeen, mutta viikko sitten valioiduttuaan sai nyt siirtyä tekemään debyyttinsä valioluokassa. Kymmenisen hienoa urosta oli valioissa ja Dero sai luokkaan paikanpäällä siirtyneenä olla joukon kärjessä esiintymässä. Tuomarin ensimmäiset sanat meille taisivat olla että ai mikä söpöläinen, Dee kun omaan tapaansa väläytteli heti hymyään kun tuomari sille tuli lepertelemään. Kaikki valiot saivat erinomaisen ja järjestäytyivät takaisin kilpailuluokkaan.  Ennen Deroa en ollut urostenkehässä vielä käynyt joten tuomarin tavat eivät olleet vielä ihan muistissa, sillä tuomarimme Kathleen Greenwood kätteli ensimmäiseksi voittajan ja sitten vasta toisen jne.  Joten kun tuomari kierteli ympäri kehää vertailemassa koiria ja sitten palasi luoksemme, oli ilmeeni varmaan ikuistamisen arvoinen ja sain aluksi sanottua vain että ihan oikeasti ensimmäinen? Mutta ei se tuomari sitten vain vitsaillut, joten aika kattoon nousivat kyllä fiilikset ja vähän on sumun peitossa sen jälkeiset hetket…. Ei ihan sellainen alku valioissa kuin olin ajatellut.

(c) Elina Virtanen

Pian alkoivatkin sitten pu- ja pn-luokat joissa tuomarit käyttivät runsaasti aikaa juoksutellen koirat yksitellen edestakaisin. Meidän autolaisilla ei paremmin olisi voinut mennä sillä ensimmäiseksi käteltiin Riikka ja Wilson, ja sitten me seurasimme Deron kanssa heti perään toisiksi! Tuskin tarvitsee täsmentää kuinka hienolta se tuntui saavuttaa noutajien päänäyttelyssä.

Nartuissa Deron emä Windy nousi voittoon joten pääsin suosikkityttöni hihnan päähän ROP/VSP valintaan. Windy pinkoikin täysillä kultaisten parhaaksi, sekin oli muuten toinen meidän mukana olleista jonka tuomio meinasi olla kotiin jäänti turkin takia. Mutta äidin ja pojan päivä oli lopulta huikea vajaista turkeistaan huolimatta!

Pian kultsujen loppumisen jälkeen alkoivat loppukilpailut joissa Wilson oli BIS VSP ja Windy BIS-3. Ryhmät joissa olin mukana esittämässä olivat BIS-2 kasvattaja ja BIS-2 jälkeläisryhmä. Kotimatkalle päästiin lähtemään vasta seitsemän jälkeen joten hiukan meinasi loppumatkasta alkaa jo väsyttää, mutta kyllä sen autolastillisen kanssa oli silti mukava kotimatkaa viettää.

Ja olihan ne myös ohjaajan ensimmäiset spurtit virallisissa agilitykilpailuissa, mutta nyt sekin on ohi eikä ollut yhtään niin kamalaa kuin etukäteen pelkäsin. Pehmeästi saatiin aloittaa kisaura 8.10. Noormarkussa tutussa hallissa ja kahdella radalla käytiin kokeilemassa kisailua.

Tuomarina oli Minna Räsänen ja molemmat radat olivat kyllä kivan oloisia sillä niissä oli haasteellisiakin kohtia. Muuten en paljon radoista muistaisikaan, mutta onneksi on videomateriaalia joista voi tutkia hartaudella omia mokiaan... Tekstin ohessa pari videolta pysäytettyä kuvaa tunnelmaan pääsemiseksi. Rataantutustumisessa löytyi parit kohdat joihin pyrin keskittymään, virheet sitten tulivatkin niistä helpoista kohdista kun ohjaus oli jo puolittaista vaikeista kohdista selviytymisen jälkeen. Kisaomaista treeniä voisi siis jatkossa agilitynkin parissa harrastaa välillä ettei kisoissa tapahtuisi herpaantumisia joko virheiden tai yllättävien onnistumisien jälkeen. Ja kyllä näin videolta näkyi se todellisuus että Dumle kyllä lukee ohjausta niin pilkuntarkasti kuin voi olla, omaan täsmällisyyden ja tarkkuuden parantaminen on kyllä loputon urakka. Ja ohjaajan pitää auttamattomasti opetella olemaan nopeampi niissä vaativammissakin kohdissa... Mutta pieni kisapurema taisi kyllä iskeä, Dumlestakin kun laji on niin hauskaa.

A agilityradalta tuli HYL kun radan loppuvaiheessa Dumle meni väärästä putkensuusta, mutta ennen sitä oli jo kepeiltäkin tullut 5. B hyppyradalla puolessa välissä Dumlelle tuli virhe etäisyyden arvioinnissa ja siitä seurauksena hurjan näköinen riman pudotus, melkoisen kohahduksen aiheutti yleisössäkin ja kuuluttajakin kommentoi asiaa. Siitä johtuen loppu radalla huomasikin sitten Dumlen olevan vähän epävarmempi noudattamaan ohjausta ja kieltojen määrän takia tuli sitten myös tältä radalta HYL.

Mutta paljon positiivista kyllä lukeutui näihin HYL tuloksiin. Mm. keinun suhteen on harpattu valtava askel eteenpäin, yhtäkään ratahenkilöä ei menty moikkaamaan, hyppyradalla kepit sujuivat upeasti ja molemmat sai muutenkin pidettyä menon aikalailla sellaisena mitä treeneissäkin. Ja tuomarikin tuli palkintojenjaon jälkeen antamaan mukavaa palautetta. Ja oli kyllä tuomariakin vähän hätkähdyttänyt se Dumlen loikkakatastrofi, jäätiinpä ainakin mieleen... ;)

Dumle pelasi riman tiputuksen jälkeen hiukan varman päälle ilmavaran kanssa

Deron kanssa oltiin käyty parit taipumuskokeet jo tutkimassa kesän aikana, tulosten jääden kuitenkin vain niihin maksettuihin treeneihin. Pomarkku olikin sitten meille se vuoden viimeinen taipumusyritys, usko koiran taitoihin kun oli kova niin tehtiin vielä sitten se viimeinenkin kokeilu.

Taipumuskokeen tuomarina oli sunnuntaina Petri Tuominen. Aamupäivän ryhmän ekana sitten lähdettiin heti järjestäjien perässä kulkemaan hakkuualueen yli kohti koepaikkaa. Dero sai odotella odotuspaikalla yksinään kun kävin tutkimassa millaiset koeolosuhteet oli rantaan rakentumassa, joten aika vauhdikkaalla menolla se sitten aloitusluvan tullessa sieltä tuli. Vesityö meni ihan odotetusti niin kuin Derolla aina, lokit vain jäivät rantaveteen kun sellaisella kahluumatkalla ei olla treenattu.

Hakuruutu oli rakennettu hakkuualueen ja rannan väliin, etuosassa aukeaa mutta kaadettuja puita ja risuja kuitenkin vielä siinäkin esteinä ja reunassa sitten nousi rinne jonka päällä ja takana oli myös riistoja. Derolle ruutu tuntui sopivammalta kuin edellisten kokeiden, se kun pitää enemmän tuollaisesta haasteellisesta maastosta jossa pystyy kokoajan kulkemaan eri reittejä. Heittovaris lensi isomman kiven taakse ettei ihan koiran toimintaa omasta kohdasta nähnyt mutta sieltä se nousi ja tuli suoraan käteen. Sen jälkeen Dero alkoi tekemään tasaisen vauhtista hakua ja neljä varista tuomari pyysi haetuttamaan. Jokaisella lähetyksellä se lähti reippaasti ja jokainen palautus tuli käteen, joten tänään sitten kaikki meni kokeessakin niin kuin pitääkin. Itse vain sain noottia että olen turhan tiukkis koiralleni, no en mä mistään lepsuilusta pidäkkään... Loppuarvostelussa kuitenkin näytettiin koiralle vihreää valoa ja saatiin lupa jäädä odottelemaan halutessamme jälkien vetoa.

(c)Virpi Vaistomaa, Linda Wikman

Yllättävän nopeasti se aika kuluikin muiden suorituksia katsellessa ja aamupäivä ryhmän loputtua oli jäljelle menossa kolme koiraa kahdeksasta. Hetken matkaa saatiin kävellä metsätietä eteenpäin kun edellispäivän taipumuskokeessa oltiin jo runsaasti vedetty jälkiä tien reunoille. Deron mielestä pupu on ihan superkiva ja melkoista kyytiä mentiinkin se kävelymatka kun kaninhaju oli jo pojan nenässä, tuon hetken kun tuomari olisi näkyny niin mun tiukkiksen leima olisi menetetty nopeasti. Jäljelle kun sitten päästiin niin vauhdilla se sinne metsään katosi ja nopeasti se sieltä myös palasi ylpeänä saaliinsa kanssa.

Yleisvaikutelma: "Rauhallinen, hyvän työmoraalin omaava koira, joka suorittaa tänään kaikki tehtävät hyvin."

Meillä on ollut ilo saada treenata parhaissa mahdollissa porukoissa ja treeniseuraa on aina ollut tarjolla, ja päätä ei ole ikinä tarvinnut yksin hakata seinään. Yksin treenaaminen olisikin ihan tylsää joten kiitos teille kaikille. :)
 

Näin ollen Dero on nykyisin:


FI LV RU MVA TK1 TK2 BH Clearing Pond's Flying High